elämä

Nonni tänäänkään en jaksanut raahautua kouluun. Tiedän, olen loistava opiskelija!

Mutta päätin hieman katsella vanhoja vihkoja/piirrustuksia yms.. Satuin löytämään vihon joka oli täynnä lauluja ja runoja joita olen itse tehnyt.

Taas saanut tänään herkistellä, ku mietin sitä poikaa kenen takia noi kaikki on tehty. Kyllä mä olin kerran rakastunut. Huom rakastunut! En vain ihastunut. Huono puoli siinä oli se, että se oli varattu ja mä en kestänyt vuosien jälkeen enään olla mukana siinä, kolmantena pyöränä.

Se oli satuttanut mua jo kaks vuotta ja en vain osannut päästää irti. Vihdoin ku elämä alkoi mennä oikeelle raiteelle ja mä uskoin, että mä olen taas koossa, niin se meni sitten eroamaan sen tyttöystävästä ja näin toivon. Mä tunsin, että nyt on tullut mun aika. Meillä oli jotain hetken taas ja olin onnellinen. Kunnes sain kuulla ystävältä, että se on seurustellut jo viisi viikkoa toisen tytön kanssa….

Eli se oli pettänyt sen entistä tyttöystävää mun ja sen nykyisen tyttöystävän kanssa ja se oli pettänyt sen nykyistä tyttöystävää mun ja sen entisen kaa?!!? En ymmärrä vieläkään kuka voi olla tollanen?!

Mutta paras tässä on se, että mä en osaa päästää irti. Oon vieläkin tässä. Se tuntuu välillä vaan niin hyvältä. Ei mitään vakavaa, voi tapailla muita, aina on kuitenkin joku. Ja kun se ihminen on mulle niin ihana.     Vaikka se valehtelis, mä rakastan sitä.

Tää kaikki sattuu muhun, mutta aina kun oon sen kaa kahestaan ne ajat on niin ihania. Mä leijun pilvissä, mä asuin mun omissa pilvilinnoissa. Silloin ei oo ketään muuta kuin mä ja se.                                             Mä en voi vaan lopettaa tätä, koska silloin mä huomaisin, että mua ei olis oikeesti ees tarvittu..että mua oli vaan käytetty hyväksi… tai mitä jos se oikeesti rakastaa mua, mutta ei vaan voi tehä asialle vielä mitään?

Mutta se on alkanut satuttaa ihan liikaa ku mä rakastan tätä henkilöö vieläkin, ja se vain tykkää musta.     Mä tiedän, että mulla ei varmaan koskaan oo mahollisuutta siihen ja vaikka olis, en olis varma haluisinko sitä.

Niin hyvin ku se pettää nyt, miksei se vois pettää sit mun kaa…?

hahaha… nää löyty sieltä vihosta…Yksi tekemäni runo, ja tekemäni laulu

Sä lupasit, että mulle ei sattuis mitään,
mutta tässä taas mä itken mun sisällä.

Sä oot pettänyt kaikki sun lupaukset sanomalla,
että “kyllä sun on hyvä olla”

Sä et näköjään nää miten muhun sattuu?

Sä lupasit, että me kestetään ja tullaan olemaan yhdessä.
Sä kerroit kuinka rakastat ja tulet pitämään mua kädestä.

Kuitenkin löydän itseni yksin tän kaiken keskeltä.

mutta vielä

Tiedän, että olen rikki.
En pyydä muuta kuin jää vielä hetkeksi.
Pidä vielä, äläkä irrota itseäsi luotani.
Olen liian heikkona nurkassa, osoita minua edes sormella.
Saisin tuntea taas hengityksen kehossani, sinun ansiosta.
Mutta vielä, en ole valmis luopumaan täysin sinusta.
En vielä aivan valmis jättämään tätä kaikkea.

Kerto:
Mutta vielä, en ole valmis päästämään irti.
Sinä voit mennä ja tulla, kunhan et jätä minua yksin.
Mutta vielä, olet joka hengen vetoni.
Älä luovu minusta vielä, vaikka roikun perässäsi.
Mutta vielä, olen menossa huonompaa suuntaan.
Olen säröillä sisältä, älä hajoita minua vielä ulkoota.

Kuvasi on kehittynyt sisälleni, pinttynyt paperille.
Sormeni on kasvanut kiinni ihollesi.
Et voi repäistä itseäsi nyt pois.
Olen tuntenut tämän tunteen liian kauan ja se on syysi.
En tiedä mikä tämä tunne on, mutta se tuntuu tärkeältä.
Mutta vielä, en ole yli tästä.

Kerto

Sinä riität mulle osissa, en tarvitse sinua kokonaan.
Mutta et voi lähteä pois kokonaan,
olen jo tottunut lämpöösi.
Minä tarvitsen aina välillä sinun kosketustas.
Sinä tämän aiheutit.
Sait mut loukkuun ympärillesi.

Sulla voi olla joku toinen.
Voin itkien katsoa tärisevien sormien läpi.
Minulle käy mikä vaan, kunhan saan olla luonasi.

kerto

Mutta vielä, mutta vielä, pysy luonani

Inhoan tälläisiä päiviä….

Päiviä jolloin mikään ei suju, miehet on sikoja, kaverit pellejä ja kaikki, kertakaikkiaan kaikki menee päin persettä.

Tälläiset päivät voisi pyyhkiä suoraan kalenterista ja viskata pois.

Kaikki alkaa aamusta. On aivan ihanaa herätä sisaruksien kiljuntaan puoli seitsemän. En tietenkään olisi halunnut nukkua pitkään.

Kuitenkaan koulu ei maistu, joten en mene. Jaksan raahautua vasta iltapäivä tunneille ja lähden sieltäkin aikaisemmin. Ei huvita vai istua siellä. Täysin turhaa, juuri tänään.

Kaverit eivät tällä hetkellä kiinnosta yhtään, enkä jaksa katsella kenenkään naama.  Siinä on kiva sitten lähteä syömään kaveriporukalla, kun ei viitti sanoa, että “ei jaksa tulla, kun olette niin paskoja tänään!”

Sitten se sattanan pieni pizzeria ja se kälätys. Ei kiinnostanut!! EI YHTÄÄN! Halusin vain kotiin, enkä päässyt. Tuntu ku sitä olisi vaan jatkunut ja jatkunut.

Sitten jos vaikutat hieman erilaiselta kuin ennen, niin hirveä kysely, että “mikä hätänä!?” “onks jotain sattunut?” ja päläpälä.  Sillä hetkellä ei kiinnosta vastata yhteenkään “mikä hätänä” kysymykseen, koska se ärsyttää vain helvetisti enemmän.

Sitten puhelin sanoo ittensä irti.. Se tästä vielä puuttui. Rahatilanne nolla ja varaa ei todellakaan ole uuteen puhelimeen. Joudun kävelemään kotiin….

Joo kone sammuilee koko ajan, mese heittää ulos, naamakirja on vammainen eikä toimi, telkkarin singaali kadonnut ja onnistuin hajoittamaan leivänpaahtimen…

Niin minun tuuriani, juuri tänään kun mitään ei jaksaisi.. Kyllä siinä itku tuli, kun mikään ei toiminut, ja ainoa henkilö jolta luuli saavansa lohtua.. nauroi päin naamaa. kuka onkaan keksinyt vahingonilon<3

Jonkun isomman voiman pitää vihaa mua ja pahasti!

Kävin kyllä muutamassa kaupassa ja se oli ainoa piristys, löysin aivan ihanat pinkinkäärmeennahkamassiivikorkkarit<33 ainakin 12cm korko ja aivan syötävän ihanat<3